.. ja vähän siltähän se kyllä näyttikin. Jumilla oli aluksi isoja vaikeuksia keskittyä, mutta eipä se ole ihmekään treenitauon jälkeen ja vielä hallissa ensimmäistä kertaa eläessään. Pikkasen aluksi kun tehtiin kontakteja ja putkea, piti Jumin vilkuilla viereiselle radalle että miksi siellä haukutaan, mutta malttoi sitten kuitenkin keskittyä vähäksi aikaa. Oltiin siis tosiaan ensimmäistä kertaa treenaamassa aussieporukan mukana BAT:in hallissa Keravalla.

Jumin kanssa ei alettu ollenkaan tekemään mitään radantyylistä kun näki että oli niin kierroksilla niin tyydyttiin tekemään kolmen esteen haroituksia, missä minä itse taitavasti tunnuin aina seisovan koiran tiellä . Jostain tuolle koiralle pitäis varmaan kunnon ohjaaja hommata niin alkais homma toimimaan ;)

Kaikenkaikkiaan kuitenkin meni tauon jälkeen ihan kivasti, loppuun saatiin jo kunnolla korvatkin mukaan peliin ja Jumi malttoi vähän keskittyä, mutta siinä ei sitten paljoa enää viitsinyt ottaa kun oli jo melko väsynyt (ja tuolla kun se väsyminen näkyy aluksi aina höseltämisenä..).

Kiksin kanssa ollaan tehty perusasentoharjoituksia ja pieniä pätkiä seuraamista ja istu-maahan-seiso vaihdoksia naksuttelun kanssa. Tänäänkin Jumin loput treeninamit sitten naksuttelin Kiksille pienillä perusjutuilla. On se ihana koira kun on niin innokas mutta toisaalta hankala kun niin erilainen kuin Jumi, mihin on enemmän tottunut. Ja se on oikeastaan melko positiivista että on erilainen kuin Jumi kun on sitä positiivisella tavalla .

Nyt väsynyt ohjaajaa menee laittamaan väsyneen koiran nukkumaan ja kaatuu sänkyyn itsekin..

 Kunnolla ei olla päästy vielä treenaamaan, lähinnä siis sisällä Kiksille naksutteluja perusutuista ja Jumin kanssa vain jotain pientä hienosäätöä tokoa ajatellen (kaukoja harjoitellaan) ja taivutusjuttuja agilityä varten. Saatiin Jumin kanssa agiin hallivuoro perantai-iltaisin kun on oma treenikenttä niin täynnä lunta ettei siellä mahdu lumen seassa treenaamaan, niin pääseepähän edes kerran viikossa sitten tekemään lumettomalla pohalla jotain . Tänä perjantaina mennään siis ensimmäistä kertaa ja saa nähdä mitä siitä tulee kun on ollut niin pitkä treenitauko ja vielä uusi halli niin voi olla että tehdää pieniä kuulollapysymis harjoituksia vain.. Ja on oma selkäkin taas siinä kunnossa että taitaa juoksentelut jäädä jollekin toiselle päivälle, mutta voipahan haroitella koiran kanssa irtoamista kun ei itse viitsi liikkua .

Metsään en ole vielä kertaakaan muistanut ottaa kameraa mukaan (noiden riehumisesta saisi kyllä niin mahtavia kuvia!), mutta otin Kiksistä pari pimeähköä seisomiskuvaa kämpän edessä:

 

 

Huonosta kuvakulmasta otettu kuva, meidän pikku tanskandoggi...:

On kylla kiva olla (uudessa) kodissa varsinkin kun täällä oli jo suurin osa tavaroista laitettu paikoilleen . Reissu oli loppuun asti onnistunut ja suuremmilta kommelluksilta vältyttiin ja nyt matkapäiväkirja hiljenee ja blogi alkaa pitämään taas koirien treenipäiväkirjan virkaa. Jos tänne jotain treenipäivityksiä saa kun Jumi paralla takatassut palelee heti kun mentiin ulos kun pakkasta oli se -20, ei siis niin kylmällä Jumin kanssa ulkona treenata ellen saa hommattua sille tossut, Kiksi sen sijaan ei tunnu pakkasta edes huomaavan .

Joona oli jo Kiksin hakenut valmiiksi kun tuli meitä kentälle vastaan ja en olisi kyllä tunnistanut jos ei olisi Joonan autossa ollut, oli se sen verran aikuistunut ja kasvanut. Aluksi minua vähän vilkaisi että mikä ihme täti sitä iholle tunkee ja sitten kun tunnisti alkoi kunnon hepulit ja Kiksi ei oikein osannut päättää että hyppiikö vasten vai nuoleeko naamaa niin koitti sitten tehdä molempia yhtäaikaa... Illalla haettiinkin sitten Jumi ja vähän jännitti että mitä Kiksin kanssa toisistaan sanoo, mutta alkuhepuloinnin jälkeen kun meidät oli nähnyt haettiin Kiksi ja olivat taas paita ja peppu niinkuin eivät kuutta viikkoa olisi erossa olleetkaan. Jumi tuntuu edelleen selvästi olevan se pomo ja Kiksille näyttää kelpaavan hyvin nykyinen järjestely .

Katsotaan joskos sitä jonnekin halliin vaikka pääsisi sitten joku päivä treenaamaan niin ei ihan jäädytä koko sakki..

Eli vika ilta Malesiassa ja huomenna lennetaan sitten Kiinaan kahdeksi yoksi ja vika yo vietetaan lentokoneessa ennen kuin kotona ollaan. Tanaan saatiin vikan paivan kunniaksi viela kaunis aurinkoinen paiva ja suunnattiin Sallan kanssa saarelle auringonotto puuhiin ja muutaman tunnin loikoilun jalkeen paatettiin lahtea takaisin kohti Kota Kinabalua kun vuorien takaa alkoi siihen malliin jyrista ja salamat valkkya. Ei se ukkosta tanne kaupunkiin nostanut, lahelta meni ohi, onneksi.

Tassa ei olla kummoisia viimeisina paivina enaa jaksettu tehda, molemmat nyt kaytiin kampaajalla ja mina vaihdoin vaaleasta tummaan ja Salla tummasta vaaleaan, koitetaan ihmisia sekoittaa nailla hurjilla varivaihdoksilla.. Heh.. Kaikenkaikkiaan tahanastisesta matkasta yhteenvetona voi sanoa etta onnistunut reissu, tavarat sailyneet tallella ja kumpikaan ei ole pienia mahanpuruja lukuunottamatta ollut kipeana. Pienta listausta loppuun reissun hehkeista ja nihkeista kohokohdista .

Reissun hehkeet:

• Mango!
• Snorklaaminen merikilpikonnien kanssa
• Delfiinien bongaaminen luonnollisessa ymparistossa
• Kauniit hiekkarannat
• Auringonlasku Siquijorilla, kaunista.
• Miss matcho-gay kisat
• Uiminen kirkaassa vesiputouksessa
• Jeepneylla matkustaminen
• Jollibee (paikallista pikaruokaa Filippiineilla)
• Orangit
• Hyva ruoka Malesiassa
• Aito sadekauden nakeminen sademetsassa
• Kota Kinabalu
• Malesialainen tee/kahvi maidolla
• Shoppailu...
• Rommikola

Reissun nihkeet:

• San Antonio ja tuntitaksahotelli...
• Ongelmat lentokentalla
• Yolla heraaminen siihen etta torakka kavelee jalalla
• Filippiinilaiset miehet (jos haluaa huomioo, menkaa Filippiineille.)
• Sallan palovamma moottoripyoran pakoputkesta
• Miljoonat ja miljoonat itikanpistot, kusiaisten- ja makaraistenpuremat ja niiden seurauksena unettomat yot.
• Minun kaksi lievaa ruokamyrkytysta
• Kukkotappelut, vaikka en edes menny
• Lautta- ja laivamatkat (paitsi ei Salla ollu merisairas...)
• Rommikola
• Poring hot springs, ei ollu kuumialahteita
• Rahastus Malesiassa (ekomatkailusta rahastaminen)

Sellaista taas ja kohta ollaan jo kotona.

Joo taalla on siis Lonly Planet todistettu jalleen kerran virheelliseksi sadekauden myota. Matkailukirjan mukaanhan taalla pitaisi olla kolmanneksi kuivin kuukausi, mutta paikalliset ovat kovasti sita mielta etta on sadekauden alku ja niin olen nyt kylla minakin. Vetta on tullut siis viikon ajan epasaannollisina kuuroina, sisamaassa valilla todella kovina rankkasateina ja valilla pienena tihkuna. (rannikolla ollut poutaa enemman) Noh, Ranausta mentiin siis pienella minibussilla (mallia "katsastettu vuonna -79") neljan tunnin matka Sandakaniin jossa vietimme kaksi yota. Sandakan on merenrannalla oleva kaupunki ja ei siella oikeastaan ollut yhtaan mitaan tekemista, lepopaiva siis vietetiin ja katseltiin kaapelikanavilta leffoja :) Sandakanista otetiin bussi Sepilokiin missa sijaitsee orankien kuntoutuskeskus. Sinne siis viedaan orvoksi jaaneita pienia orankeja, joille vuosien mittaan opetetaan kaikki olennainen mita aiti-oranki olisi luonnossa opettanut ja tavoite on siis etta nama pienet sitten lopulta vapautetaan takaisin metsaan. Yovyimme Sepilok Orang utan rehabilitation centerin (Orang=mies, utan=metsa) vieressa sijaitsevassa resortissa ja aamulla aamupalan jalkeen startattiin reippaina kohti orankikeskusta, kunnes.. Alkoi satamaan. Satoi niin ettei eteensa nahnyt. Tama pieni kuuro ei meita lannistanut vaan ostettiin kertakaytto sateenviitat ja tarvottiin lammikoiden lapi orankeja katsomaan. Onneksi sade taukosi orankien katselun ajaksi ja saimme siis otettua muutamia kuviakin. Turistit paastetaan katsomaan ainoastaan tietyssa kuntoutusvaiheessa olevia orankeja, niita jotka jo vapaana asuvat kuntotuskeskuksen viidakossa, mutta jotka tulevat viela ruokinta-alueille syomaan. Nelja pienta orankilapsosta onnistuimme nakemaan ja vahanhan ne etaisesti muistutti meita (eika niin vahaakaan....). Kovia olivat poseeraamaan kun kameroita nakivat ja jai siina ruokkiminen sitten vahan toiseksi kun piti hienoja temppuja tehda puissa.. Naimme myos kun orangit harjoittelivat pesien tekemista korkealle puihin, yksi oli jopa niin tyontouhussa ettei malttanut tulla syomaan ennen kuin hoitajat olivat kyseista kaveria hyvan tovin huudelleet. Orangeilla toimii kuulemma "isoveli" systeemi eli kokeneemmat ja vanhemmat orangit alkavat opettamaan taitojaan pienemmille orangeille ja pitavat niista vahan viidakossa huolta :) Orankien jalkeen taas rinkat selkaan ja bussiasemalle istumaan ja edessa oli kuuden tunnin tunnin bussimatka Kota Kinabaluun, tai melkein perille. Bussi ei siis mennytkaan ihan perille asti vaan jai kauempaan terminaaliin ja koska kello oli jo yli yhdeksan paatettiin jaada yhdeksi yoksi Inanamiin ja vasta tanaan aamulla tultiin sitten takaisin tanne KK:hon. Viisi paivaa taalla hengaillaan, saa nahda jaksaako enaa mitaan kummoista tehda, ja sitten lennetaan Macauhun. Reilu viikko viela ja ollaan kotona. Voi sitten tulla sita punaista mattoa levittelemaan Helsinki-Vantaalle..

Ranaussa ollaan toista yota siis. Ranau on tallainen pieni kaupungin poikanen sisamaassa, melko lahella mountain Kinabalua. Edellisen paivityksen jalkeen ei ole paljoa tapahtunut, yksi paiva kaytiin Kota Kinabalun edustalla olevalla saarella ottamassa aurinkoa ja snorklaamassa (huono idea kun on jellyfish season ja pienia meduusoja ihan riittavasti siis...). Ihan kivoja kaloja nakyi, mutta vesi ei ollut kauhean kirkasta eika siis mikaan kummoinen snorklauspaikka. Seuraavana piavana sitten seikkailtiin eri bussiasemien valilla kun Malesialaiset eivat osaa antaa neuvoja ja lopulta paadyttiin painavien rinkkojen kanssa lahtopisteen viereen mista lahti pitkan matkan takseja kohti Kinabalu vuorta.  Hieman yllatti kun taksi jatti meidat pieneen kylapahaseen keskelle vuoristoseutua ja sanoi etta joo joo olette nyt perilla... Loydettiin huono ja kallis huone sitten kylasta ja vietettiin siella yksi yo, Sallan tutustuessa Kinabalun juurella olevaan luonnonpuistoon seuraavana aamuna minun potiessa paansarkya huoneessa (sen verran laadukas sanky oli etta meni koko ylakroppa niin pahasti jumiin etta iski paansaryn). Ei ollut kuulemma oikein mitaan nahtavaa luonnonpuistossa, normi viidakkoa vain. Onnistuttiin kuitenkin vuori nakemaan, kun sen verran illalla saa kirkastui etta pilvet vaistyivat vuoren edesta ja aika jylha ja isohan se on..

Iltapaivalla saatiin sitten yhdelta mukavalta paikalliselta naiselta kyyti tahan viereiseen kaupunkiin ja eilen ei tehty oikeastaan mitaan (ei edes sen vertaa etta ois taaskaan saanut nukuttua..) ja tanaan sitten oikein virkeina aamulla kuumille lahteille. Kuumaa lahdetta siella ei kylla ollut, vaan metsaan oli rakennettu ulkoilmakylpylan jaljitelma jossa siis kuumien lahteiden vesi tuli hanasta, tuli hieman huijattu olo.. noh onpahan nyt kylvetty kuumien lahteiden vedessa ja nahty yksi tylsa vesipuisto ja iilimato jalalla.

Taksi yoksi otettiin hieman parempi huone (jossa on jopa lakanat!) ja toiveena siis etta saataisiin nukuttua hyvin, kun aamulla neljan tunnin bussimatka toiselle rannikolle Sandakaniin, vahan isompaan kaupunkiin josta kasin olisi tarkoitus ne apinat kayda katsomassa ja sitten takaisin Kota Kinabaluun.

Parin viikon paasta kotiin ja kylla alkaa reissaaminen jo pikkuhiljaa puuduttamaan kun on sen nelisen viikkoa ollut reissussa ja vahan liiankin tuttu kaveri jo tuo painava rinkka  (en kylla ymmarra mista sita painoa tulee kun en omasta mielesta ole oikein edes ostanut mitaan...?)

No mutta nyt nukkumattia metsastamaan ja huomenna (taas) uusi kaupunki .

Eli Malesiassa ollaan ja paljon enemman tykkaan kuin Filippiineista jo nain lyhyen ajan jalkeen. Ihmiset ovat ystavallisia, mutta antavat turistien kuitenkin olla rauhassa. Eilen siis saavuttiin tanne ja koska tyyliimme kuuluu saheltaminen, ei tannekaan tulo onnistunut aivan ongelmitta (taas..).

Siquijorista mentiin siis lautalla Cebu-saaren etelakarkeen josta bussila Cebu cityyn ja siella vietimme yhden yon ja toisen yon nukkuen lentokentan lattialla, tai siis "nukkuen" ei nama prinsessat ole nimittain ihan niin kovaan alustaan tottuneet.. Aamulla oltiin lennon jalkeen klo.06.00 Manilan kentalla ja siella naytin seuraavan lennon lipun infopisteessa ja kysyin etta mista terminaalista Kota Kinabalun lento lahtee, silla Manilan kentalla on kolme suurta terminaalia joiden valilla on liikuttava taksilla, ja vastaukseksi saimme etta meidan on mentava toiseen terminaaliin. Otettiin sitten taksi ja kun paastiin toiseen terminaaliin, huomautti lentolippujen tarkastaja meille etta olemme taysin vaaralla kentalla . Ja siis vaaralla kentalla tarkoitan sita etta oltiin kymmenia kilometreja liian etelassa. Kylla sanon etta siina vaiheessa paasi muutama sensuroitu sana. Ei siina sitten hyvin nukutun yon jatkeeksi auttanut muuta kuin ottaa taksi bussiasemalle josta edessa oli kahden tunnin bussimatka ja kahdella eri Jeepneylla viela ja viimeinkin oltiin Clarkin lentokentalla, mika ihan sattumalta oli sitten se oikea. Onneksi oltiin hyvissa ajoin liikkeella ja ehdittiin siis hyvin kentalle, mutta meinasi siina ensin kylmaa hikea vahan nostaa pintaan kun vartija joka meita neuvoi, sanoi etta pahimmillaan ruuhkassa bussilla kestaa 6h paasta Clarkiin Manilasta. Ei onneksi kestanyt..

Erittain vasyneena sitten laskeuduttiin eilen iltaa vasten Malesiaan ja taksilla keskustaan ja halpaan hotelliin vain yoksi ja kellon ympari melkein nukuttiin. Tanaan on sitten vietetty ihan vain rento kaupunkipaiva ja selvitelty vahan suunnitelmia etta mita tehdaan taalla Borneolla, kai se ainakin ne orangit ja nena-apinat kaydaan katsomassa. Huomenna nailla nakymin edessa Island Hopping, eli vuokrataan vene ja kuljettaja ja kierretaan muutama kiva pieni saari jossa pitaisi olla ihan hyvat snorklaus mahdollisuudet ja sunnuntaina varmaankin lahdetaan kaupungista ja mennaan hevosmarkkinoille (aiti, etkos sina ole aina tykannyt hevosista..hehe..). Markkinoilta suunnataan varmaankin Mountain Kinabalun juurella sijaitsevaan kylaan ja siella selvitetaan miten kay vuorelle kiipeamisen, silla kuultiin tanaan ettei sinne noin vain kiivetakkaan kun ihmiset yleensa varanneet oppaat sun muut pari kuukautta etukateen (vuorihan on siis n.4km korkea).. Minua nyt muutenkin viela mietityttaa se vuorelle kiipeaminen, ei haittaa vaikka jaisi valista, mutta Salla sinne kovin haluaisi kylla paasta. Kinabalun jalkeen sitten mennaan ne serkut katsomaan ja siina sita taitaa jo melko paljon tekemista olla pariin viikkoon kun halutaan viela paiva tai pari viettaa taalla kaupungissa ennen kuin lennetaan Macauhun Kiinaan.  Ja mikali innostutaan niin kaydaan varmaan viela sellaisella kilpparisaarella missa on kahta erilaista merikilpikonnaan nahtavilla, mutta se ei ollut ihan halpa reissu niin voi olla etta jaa kaymatta.

Sellaista tallakertaa ja paivittelen kun jotain paivittelemisen arvoista ilmenee .

T: Nena-apinat.

Eli en paassy kirjautumaan blogiin ja siksi pidempi tauko paivityksissa. Eli Apon jalkeen oltiin yo Dumaquetessa josta matka jatkui lautalla Siquijoriin ja siella aikaa vierahtikin viikko. Kaksi ensimmaista yota vietettiin siella Sallan kanssa kahdestaan ja sitten uuden vuoden kunniaksi tuli kuusi tuttua suomesta samaan paikkaan ja vuotta vaihdettiinkin varsin suomalaisissa merkeissa. Uuden vuoden kunniaksi vaihdettiin majoitusta rannallaolevaan resorttiin missa oli myos uima-allas ja vahan paremmin varustellut huoneet.

Yksi hienoimmista kokemuksista Siquijorilla oli kylla VIP vieraana oleminen miss matcho gay-kisassa . Mentiin siis katsomaan paikallisia bileita ja siellahan lavalla sitten seisoikin nelja miesta jotka oli natisti meikattu ja puettu mekkoihin ja kilpailivat siis missikisojen tyylisesti miss matcho gay-tittelista (tai ainakin nain me asian ymmarsimme..) Paikalliset hakivat meidat vakijoukosta istumaan aivan lavan eteen penkeille ja paasi kaksi jopa palkitsemaan voittajaa. Illan kruunasi sitten jammailu koko naisellisen nelikon kanssa. Paikalliset kertoivat etta kisoilla juhlistetaan uutta vuotta ja kilpailut jarjestetaankin joka vuoden ensimmainen tai toinen paiva. Seuraavana aamuna kylla heiluteltiin meillekin teiden varsilla aivan eri malliin kuin aiemmin, lieko oltiin sitten jokin nahtavyys siella kisoissa (meita kai ne enemman kuvattiin kuin kilpailijoita...)

Seuraavana paivana ajeltiin vuokratuilla moottoripyorilla vahan saaren pohjoisosassa ja otettiin aurinkoa ja osa porukasta kavi vahan snorklailemassa. Rauhallisemman paivan jalkeen sitten startattiin seuraavana aamuna jo reppaasti yhdeksan jalkeen kohti Canbugahay vesiputouksia jotka ovat siis sarja melko matalia vesiputouksia mainioilla uintimahdollisuuksilla. Vesiputouksilla vierahti  usempi tunti kun vain uitiin ja hypittiin vesiputouksen paalta veteen, mukavaa oli ja lamminta vetta . Vesiputouksilta ajeltiin saaren halki ainoalle pankkiautomaatille ja matkalla oli aivan upeita maisemia, riisiviljelmia ja vesipuhveleita.

Kavi osa porukasta katsomassa paikallista vedonlyontiakin eli kukkotappeluita, mutta mina jain hotellille Marjon ja Mian kanssa ottamaan aurinkoa, periaatteesta en halua nahda mitaan tappeluita missa elaimet joutuvat karsimaan.. Jotain kuvia katsoin mita olivat paikanpaalta ottaneet enka kylla mitaan missannut..

Siquijor jai tanaan suomailaisineen taakse kun nostettiin kytkinta ja saavuttiin Cebu cityyn yhdeksi yoksi, huomenna siis luvassa shoppailua ja sitten lennetaankin yolla jo Manilaan josta matka jatkuu kohti Malesiaa ja Kota Kinabalua.

Sellaista tanne, kivaa on, jee.

On ne sen verran rentoja elaimia nimittain. Oltiin taasa muutama paiva taysin nettipimennossa kun matkattiin pienelle Apo Islandille jossa paikalisilla kylalaisilla on etuoikeus nauttia sahkosta paivittain klo.18-21, ei paljon siis nettia siella kylassa ollut. Hieman se hairitsi kun oli kirjaa lukemassa jannittavassa kohdassa ja valot sammuu, mutta on ainakin toimiva valomerkki kun ei nae tehda enaa mitaan niin pakko oli alkaa nukkumaan.

Saarella snorklailtiin taas ja siella tosiaan asu merikilpikonnia, jotka paaastivat alle metrin paahan uimaan, ja siina sitten ison kilpikonnan kanssa vierekkain uiskenneltiin, se soi ja mina katsoin . Kaytiin snorklaamassa myos korallialueella, mutta se retki ei ollut ihan niin onnistunut kun aallokko oli suuri ja rannasta kun lahti koralleiden paalle uimaan oli vetta maksimissaan joissain paikoissa puoli metria korallien paalla niin taitoa vaati etta ei iskeydytty koralleihin. Tai no takaisin rantaanpain mennessa en ollut ihan niin taidokas ja allokko heitti minut paistikkaa pain koralleja (onneksi snorklasin t-paita paalla) ja siita muistona haavat jalkapoydassa (ja tassa vaiheessa olin tietenkin juuri onnistunut ottamaan maskin pois naamalta niin sokkona mentiin sitten rantaan).. Onneksi ei mitaan suuria, mutta en vaan osaa tuota uimishommaa, kolme kertaa olen jo telonut itseani snorklatessa ja Salla ei kertaakaan. Se huiijaa jotenkin varmaan.

Oma huvinsa oli myoskin saarelle paaseminen. Mentiin pienella paatilla merella isossa aallokossa ja herrasmiehet veneessa asettivat meidat Sallan kanssa keulaan ja selvisi matkalla etta miksi. Kaksi tallaista eurooppalaista blokkaa todella hyvin takana matkustajilta suuret allot jotka tulevat pain naamaa. Rantaan kun paastiin oltiin niin markia kuin olisi vaatteetpaalla uitu (ja pukukoodin mukaisesti olin tietenkin tallaiselle matkalle pukenut lyhyen hameen, joka lisasi oman jannityksensa paattiin kivutessa ja sielta alas tullessa..).

Saarella vietetiin siis kaksi yota ja nyt ollaan isommassa kaupungissa ensi yo ja vietetaan Sallan synttareita ja huomenna matka jatkuu jonnekin. Ei olla taaskaan paatetty viela minne mennaan. Pari kaveria Suomesta tulee 31.12 tanne ja tarkoitus viettaa uusi vuosi heidan kanssaan.

Huomenna nukutaan varmaan vahan pidempaan, saarella kun uni jai vahan huonoksi kun kylan kukoilla oli oikea mieskuoro joka aloitti molempina oina ennen neljaa ja jatkoi aamuun asti.  Koitettiin emanalle vihjailla etta valmistaisiko han meille kukkopaistia...

Palaan taas kun on asiaa ja nettiin paasee, mutta siis taalla kaikki hyvin ja Aasia hiljenee.

...ja aina kyytiin mahtuu viela pari. Se tuntuu olevan paikallinen motto kun kuljetaan bussilla tai jeepneylla (minibussin ja auton sekoitus joka on halvin kulkuneuvo taalla). On takapuoli hellana istuttu naissa paikallisissa busseissa nyt ja oppii arvostamaan suomalaisia paallystettyja teita.

Noh ehka muihin kuulumisiin sitten . Hyvin on matka mennyt ja jotain jo ehditty tekemaankin. Tutustuttu kavellen mm.viereiseen paikalliseen pikkukylaan (ja 4km varvassandaaleilla eli "kiinalaisilla terveyskengilla" on melko paljon voin kertoa niin ei tarvitse muiden koittaa) ja saaren erittain hienoon nahtavyyteen eli maanalaiseen luolaan jossa oli pieni lampi ja iso kasa lepakoita, ei mikaan kummoinen mutta tulipahan kaytya. Tanaan oli sitten aktiviteettipaiva kun kello oli soimassa 5.30 (mika on muuten lomalla aivan laitointa) ja kuudelta lahdettiin veneella katsomaan merelle delffiineja. Meidan karman tietaen vene ei kaynnistynyt ja jouduttiin palaamaan rantaan vaihtamaan toiseen veneeseen. Siina vaiheessa oltiin jo varmoja etta missattiin delffiinit koska meille oli sanottu etta aamulla on vain lyhyt aika jolloin niita yleensa nakee. Paastiin lopulta merelle ja kun hyva tovi oltiin ajeltu ja mina aloin olla aivan varma etta koko rapakossa ei kasva varmana yhtaan kalaa, tuli lauma delfiineja uimaan veneiden lahelle. Nahtiin jopa melko lahelta muutama hieno hyppykin . Jotenkin laiskanoloisia kavereita olivat, ei ollenkaan sellaisia pikkuvirkeita flippereita.

Delffiinien jalkeen mentiin pienelle saarelle jossa oli seuraavana vuorossa snorklaaminen ja oli kylla rahan ja vaivan arvoista! Kaloja nahtiin jokaisessa sateenkaaren varissa ja korallitkin olivat upeita, Salla jopa bongasi merikaarmeen jonka naytti minulle myos. Otin myos hieman yhteen joko meduusan tai merivuokon kanssa ja siita todisteena kirveleva palovamma polvessa. Onneksi pieni sellainen mutta saa varmaan taas hienon arven kokoelmiin. Aurinkorasvasta oltiin kylla huolehdittu ja kertoimet oli kohdillaan, mutta lilluttiin ison allokon vietavana reilu tunti niin siina ajassa ehti sitten voiteet liueta joten voitte uskoa millaisia rapuja taalla nyt sitten on.. Minulla oli onneksi t-paita snorklatessa koska en halunnut aiemmin punoittavaa selkaa polttaa uudestaan niin se oli sitten suojattu, mutta likipitaen kaikki muu sitten paloikin .  Eilen ostetut snorkkelit oli kylla hyva ostos ja varmasti tulee olemaan kovassa kaytossa talla lomalla, oli nimittain niin rentoa touhua se snorklaaminen, mita nyt koralli loppui yhtakkia pystysuoraan pudotukseen josta alaspain katsoessa ei ollut pohjasta tietoakaan.. On se janna miten voi olla korkeanpaikankammo vedessakin . Vaikka alkupahoinvoinnin jalkeen uskaltauduin uimaan myos "tyhjan paalla" mutta on se kylla jotenkin hassu fiilis, vahan kuin lentaisi.

Reissun jalkeen mentiin sitten keskustaan ostoskeskukseen ja saldona paljon tavaraa ja loppusummana 13e, taytyy sanoa etta on taa vahan halvempi maa kuin Suomi.

Sellaisia paivityksia talla kertaa ja ravut kuittaa.

Eilen oltiin pohjoisessa ja nyt ollaan etelassa. Meni Sallan kanssa hermo siihen ettei oltu paasty ollenkaan rannalle niin otettiin bussi takaisin manilaan ja taksi lentokentalle ja eikun rahat tiskiin ja lento etelaan. Valvottiin kentalla koko yo (mina nukuin pari levotonta tuntia) ja kone nousi klo.12.10 ja nyt siis viimeinkin on rantaa ja valkoista hiekkaa mihin varpaat upottaa.

Matkasuunnitelma on seuraavanlainen, etta tassa saarella viihdytaan joku viikko ja sitten mennaan viereiselle, vahan isommalle saarelle nimelta Cebu jossa ollaan myos reilu viikko ja sielta on lento varattuna sitten takaisin Manilaan 7.1 eli samana paivana jolloin lennetaan Kota Kinabalulle Malesiaan (lentojen valissa kuitenkin ihan hyvin aikaa). Siita eteenpain ei taas tieda ja ehtiihan tassa nama suunnitelmat aina muuttua .

Tahan mennessa kaikki mennyt siis ihan melkein putkeen mutta isommilta katastrofeilta ollaan valtytty ja sehan se kai on tarkeinta :) Nyt syomaan.

 

Jaa, mistahan sita alottais. Alusta kai se olis paras. Eli Helsinki-Vantaalta kun lahdettiin oli kone puolisen tuntia myhassa kun koneessa oli luvaton matkustaja jonka rajavartiolaitos kavi poimimassa pois.. Istanbulisa odoteltiin se 6 tuntia lueskellen ja pelaamalla arvaus-peleja kahdestaan.. Lento Hong Kongiin meni hyvin, hyvia leffoja oli koneessa ja ruokaa oli riittavasti :) Kun saavuimme Hong Kongiin kyselimme helpointa tieta Macaulle. Noh, sellaista ei tunnu olevan.. Jos ottaa kymmenen kiinalaista jolta kysyy neuvoa niin kannattaa neuvoista ottaa keskiarvo ja lahtea sinne suuntaan, eli  eikauhean hyvia ohjeita saatu, lopputuloksena se etta hypattiin jossainpain Hong Kongia pois bussissta ja sitten taas hokemaan vaan MacauMacauMacau ja katsomaan joskos joku jonnekkinpain osoittaisi. Kaveltiin siina illan laskeutuessa pitkin Kiinalaisia katuja ja lopulta loydettiin lauttaterminaali josta saimme liput lauttaan. Ja voi elama sita lauttamatkaa, kylla tuli melkein aitia ikava. Etta siihen malliin oli pienta myrskya merella etta olo oli kuin herneella kuivausrummussa ja porukka oksenteli (paitsi Salla joka totesi etta must se oli vahan kun kehto, ma nukahdin vaan kun se alko keinuu..)Itse sain puhtaasti tahdonvoimalla pidettya paivan sapuskat mahassa mutta paatin etta takaisinpain mentaessa menen uimalla.

Macausta etsimme hostellin joka osoittautui ei pelkastaan kalliiksi, mutta myos kylmaksi (sisalla 13astetta koko yon). Naiden erittain hyvien younien jalkeen lahdettiin sitten kahdella eri bussilla kohti Macaun lentokenttaa jossa meita odotti uusi kiva yllatys. Meita ei paastetty koneeseen koska meilla eil ollut kopiota luottokortista ja luottokortinomistajan henkkareista mukana! No pikaista stressipuhelua suomeen ja koitettiin saada asia hoitumaan mutta jostain syysta yhtio ei saanut sahkopostia milla varmistettiin etta oikea henkilo on ostanut meille liput. Lopuks naytettiin varmaan niin saalittavilta kun check in oli jo sulkeutunut etta mies sanoi etta menkaa, mutta jos ette laheta sita varmistusta niin han saa potkut.. Paastiin siis koneeseen mutta oli sekunneista kiinni ettei esim.laukut olisi enaa ehtineet. Salla nyt laittoi sita sahkopostia jotta poikaparka saa pitaa tyonsa :)

Ja jos nyt joku luuli etta paastiin rentoutumaan, on vaarassa. Manilasta mentiin taksilla bussiasemalle suuntana joku ihana paratiisiranta. Meidan tuurilla tama tarkoitti sita etta saavuttiin keskella yota pieneen kylapahaseen missa paikallisen mukaan ei ole hostelleja. Meinas itku tulla. Hypattiin sitten dricyclen (mopo jossa sivuvaunu jolla kuljetetaan porukkaa) kyytiin ja pastiin jonnekkin pieneen motelliin maaseudulla ja satiin huone. JA SIELLA OLI KAIKEN LISAKSI HYTTYNEN.

Nyt ollaan Olonpogossa (tai jotain sinnepain, ei naita nimi ihan oikeasti muista) ja viimeinkin paastiin nettiin. Viela kun loydetaan se meidan paljon kaivattu ranta niin kunnon loma voi alkaa. Tasta eteenpain luulavati paasen useammin nettiin paivittelemaan..

Sori kaikki kirjoitusvirheet mutta mun nappiksesta puuttuu kirjaimet etta mika on mikakin. Koittakaa paatella sitten etta mita tarkoitan..

Niin siis aiti ala ole huolissasi hyvin menee! :D

 Kai sitä kohta tajuaa että noin 12 tunnin päästä lähdetään sinne maailmalle, ei ihan vielä ole tajunnut kun on ollut tätä hommaa tässä ihan tarpeeksi . Matkan suunnittelun tasosta kertoo jotain sekin että meille Sallan kanssa selvisi tuossa vasta jokin aika sitten että paluu tapahtuukin 25.1 eikä 24.1, ei se nyt kai oo niin justiinsa että millon sieltä lento lähtis...

Jumi on jo hoitopaikassa Petran luona "ilostuttamassa" heidän arkeaan ja Joona sitten vie Kiksin huomenna illalla hoitoon kun me ollaan Sallan kanssa jo jossain ilmatilassa luultavimmin kohti Hong Kongia. Lupaavasti matka alkaa kun tänään uutisissa oli että Filippiineillä purkautuu tulivuori näinä päivinä, mutta valitettavasti ollaan satojen kilometrien päässä tulivuoresta joten ne makkarat jää paistamatta sitten..

Pakkaamisen sain juuri loppuun ja rinkan koosta päätellen jotain erittäin olennaista on nyt kyllä unohtunut . Tarkoituksella lähdetään liikenteeseen mahdollisimman pienellä vaatevarastolla sillä painavia rinkkoja ei ole kauhean mukavaa kantaa +30 asteisessä auringonpaisteessa, ja pitäähän sitä jättää vähän tilaa sitten niille tuomisillekin.. (Olettamuksena että rahat riittää vielä niin pitkälle )

Muista asioista tässä nyt samalla eli meidän pienimmäinen Kiksi Kikkarainen, Kikkabröö Kikkerttoni täytti 11.12 kokonaiset 1 vuotta! Niin se aikaa menee kun on mukavaa ja tuntuu että vastahan tuo neitokainen kotiin haettiin mutta kai se on uskottava että kohta alkaa matka kohti aikuistumista (kai?) vielä kun on melko pentu kuitenkin.

Nyt ei enää tähän aikaan ajatus kulje tämän enempää viimeyön ruhtinaallisilla 4h yöunilla joten pidemmittä puheitta hei hei Suomi ja hyvää huomenta Hong Kong.

Lähdetään Sallan kanssa syömään hyvää ruokaa kahden viikon päästä ja reissun ajan Jumin ja Kiksin blogi saa hoitaa matkapäiväkirjan virkaa. Startataan liikenteeseen siis 16.12 lentämällä Istanbulin kautta Hong Kongiin josta matka jatkuu samantien Macauhun Hong Kongin viereen ja Macausta jatkolento Filippiineille Manilaan. Filippiineillä ollaan sitten kai perjantaina 18.12 ja siellä aikaa on tarkoitus kuluttaa kolme viikkoa surffaten ja tietenkin nautiskellen auringosta. Kun Filippiinit on kolmessa viikossa koluttu jatkuu matka Borneoon Malesiaan paikkaan nimeltä Kota Kinabalu. Siellä grillataan itseämme kaksi viikkoa ja ohjelmassa on mm.tulivuoren valloitus (ja ei ole muuten mitään hajua onko tulivuori sammunut vai toiminnassa, Salla on hoitanut meillä enemmän tätä tietopankin virkaa joten ehkä se tietää ). Syksy on ollut Sallan kanssa molemmilla "hieman" kiireinen joten ajateltiin huomenna sitten pitää suunnitteluiltaa, aina ajoissa nimittäin.

Matkalta palataan Suomeen 24.1.2010 ja ennen paluulentoa vietetään vielä pari päivää Hong Kongissa varmistaen ettei varmasti vahingossakaan jää yhtään rahaa kotiintuomisiksi. Koirille on tiedossa hyvät hoitopaikat reissun ajaksi joten niistä ei tarvitse lomalla huolehtia kun tietää että ovat hyvissä käsissä.

Ja tietenkin piti sitten sattua sopivasti että muutetaan Joonan kanssa isompaan kämpään ja vuokrasopimus alkaa 1.1.2010 ja tadaaa olen Filippiineillä silloin (siis oikeesti todellakin harmi) joten Joona joutuu muuton hoitamaan itsekseen, sen verran ritarillinen kuitenkin olen että lupasin oman kämpän pistää pakettiin ennen lähtöä. Eli pitäsi varmaan alkaa suunnittelemaan sitäkin tässä pikkuhiljaa... Kolme tenttiä olisi vielä rämmittävänä ennen reissua ja kaikkea muuta mukavaa ja suurin tavoite on nyt pysyä terveenä että ylipäätään reissuun päästään.

Tänne päivittelen sitten vielä ennen matkaa fiiliksiä ja aina kun päästään reissussa nettiin niin kirjoittelen kuulumisia.

Tässä viime vuoden tavoitteet, toteutuiko ja mitä suunnitelmia ensi vuodelle. Vuoden 2009 tavoitteet luonnollisesti on pelkästään Jumin kun Kiksille ei niitä tehty.

 

Vuosi 2009:

TOKO: Starttaus ALO-luokassa ja ykköstulos sieltä, siinä on meille jo tarpeeksi tavoitetta kun on kisakammoinen emäntä ja hieman tättähäärä koira..

Startattiin kisat, mutta tuloksina 3.-tulos ja ei tulosta, joten se ykkönen jäi uupumaan, katsellaan milloin seuraavan kerran mennään kisoihin...

PK: Aloitus joko jäljellä tai viestissä, jompikumpi lajeista, mutta kumpi, se selviää vasta alkukeväästä. Ei kisatavoitteita vielä..

Ei aloitettu, viestistä jäi toinen ohjaaja uupumaan.

NÄYTTELYT: Pallittoman ei enää näyttelyitä, muutama match show tarkoitus käydä ihan vain huvikseen pyörähtämässä.

Ei päässyt Jumi mätsäreihin, sen sijaan Kiksi pääsi näyttelyyn ja mätsäriin .

AGILITY: Ei vielä kisatavoitteita, lähinnä perusasioiden sisäistäminen, niin että pääsisi vuonna 2010 mahdollisesti ensimmäisiin kisoihin.

Perusasiat alkaa olemaan hyvällä mallilla joten tämä toteutui.

MUUTA: Tarkoitus opettaa Jumille vetämiseen tarvittavat käskyt ja vasen+oikea. Tarkoitus siis aloittaa omana huvina vetohiihto ja/tai canicross jos laiska omistaja saa joskus raahattua itsensä taas lenkille.

Alkeita aloitettiin ja jotain ymmärrystä on jo vasemmasta ja oikeasta. Lumille ei tänävuonna ehditä minun Aasian matkan takia, keväällä sitten ehkä koitetaan suksien kanssa.

Tavoitteet 2010 Jumi:

TOKO: Kisat jossain välissä vuotta ja edelleen tavoitteena ALO1.

PK: Jälkeä olisi tarkoitus tehdä ainakin mielen virkistämiseksi. Viesti varmaan jää kun ei ole toista ohjaajaa.

NÄYTTELYT:  Ei me taideta väkisin ängetä sinne näyttelyihin pallittomana edelleenkään, mutta jos sinne mätsäriin sitten ensi vuonna mentäisiin ihan vaan huvin vuoksi ja urheilun kannalta .

AGILITY: (Uskallanko tätä tänne edes kirjoittaa) Tavoitteena ensimmäinen startti ykkösissä. Ja jos päästään starttaamaan edes mölleissä niin sekin jo lasketaan! 

TERVEYS: Toivotaan että koira pysyy edelleen terveenä ja Jumilta varmaan peilataan silmät samalla kuin Kiksiltä.

MUUTA: Vetohiihto lumille, ja kun ei lumille pääse niin jatketaan canicrossia.

Tavoitteet 2010 Kiksi:

TOKO: Perusasiat kuntoon ja starttaus ensimmäisissä möllikisoissa, mahdollisesti ALO1 riippuen mitä tahtia edistytään..

PK: Kiksillekin tarkoitus ensivuonna tehdä sitä jälkeä ihan mielenvirkistys mielessä, ei kisatavoitteita.

NÄYTTELYT: Eiköhän sitä olisi tarkoitus ensivuonnakin yhteen näyttelyyn mennä, tuskin useampaan kuin yhteen.

AGILITY: Perusasiat kuntoon ensi vuonna, ei vielä kisatavoitteita.

TERVEYS:Viralliset terveystutkimukset ja silmäpeilaus kesällä -10. Ja toivotaan että pysyy terveenä muutenkin.

MUUTA: Kiksille ensimmäisiä canicross vetoja (nyt ollut mukana remmikoirana) ja tarkoitus Kiksille opettaa peruskäskyt vasen/oikea ja päästä keväällä käymään myös hangilla vetämässä Kiksin kanssa.

 

Semmoisia tavoitteita olisi sitten ensi vuodelle noille koiruliineille ja vuoden päästä sitten taas päivitellään että saatiinko toteutumaan mitään tavoitteita .